voit olla yksin, et oo ainoo

Mulla on tiedossa treffit tällä viikolla! Jeejee!

Ajankohta on vielä auki, mutta luultavammin joko keskiviikkona tai torstaina. Mullehan nyt tietenkin passaa kumpi päivä tahansa, elämää kun ei hirveästi tällä hetkellä ole. Mutta jotten vaikuttaisi liian helpolta, niin totesin että katsellaan lähempänä miten noi mun aikataulut menee.

Siis mitkä aikataulut? Mun elämä koostuu tällä hetkellä aikalailla päivittäin lukemisesta (sitähän ei kerrota, etten oikeasti ole lukenut lauantaina, enkä sunnuntaina.. enkä tänäänkään), välillä kavereiden kanssa kahvittelusta ja koululla silloin tällöin käymisestä. Tämän viikot hurjat suunnitelmat on lukea kaksi ja puoli kirjaa uskontoa, käydä enkun ja uskonnon korotustenteissä ja muuten vain olla kotona. Niin ja ne treffit! Mutta joo, ei mulla mitään aikatauluja ole näin lukulomalla.

minä ihailin ihastumista, minä rakastin rakastumista

En kuitenkaan halua seurustella. En halua uutta poikaystävää. Olen tuntenut tämän treffikumppanini muutaman vuoden ajan ja ollut häneen aikoinaan kovinkin ihastunut. Mutta nyt en ihastusta tunne, mutta haluan tämän pojan nähdä. Pitää hauskaa ja näin. Seurustelua en tahdo, enkä ole sellaiseen valmis vielä pitkään aikaan.

Mutta jotain piristystä tähän elämään on saatava mieluiten aika pian.

Blogvin

Seuraa blogiani Blogvinin avulla.

Lisäilin blogin tonne Blogviniin, kun ite ainakin tykkään sen kautta seurailla. Jos et ole ennen käyttänyt, niin kannattaa tutustua! :) Todella helppokäyttöinen ja kätevä.

joka päivä pelkkä muodollisuus, vaiko sitten uusi mahdollisuus

Pieni esittely olisi varmaan paikallaan nyt, kun ensimmäistä postausta kirjoitan. Haluan kuitenkin pysyä suhteellisen anonyyminä, joten kovin henkilökohtaisiin asioihin en mene. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan melko avoimesti elämästäni, mutta jätän tiettyjä faktoja kertomatta. Naamaani ei myöskään ainakaan heti tulla näkemään, syynä yksinkertaisesti se, ettei minulla ole kameraa tällä hetkellä. Joten blogin kuvat ovat yleensä otettu jostain päin internettiä, merkkaan sit copyt aina kuvien lähettyville.

Olen 18-vuotias nuori nainen, joka käy lukiota viimeistä vuotta. Toisin sanoen koulu on jo ohi, mutta kirjoituksiin valmistautuminen on menossa. Niiden jälkeen alkaakin töissä käyminen ja pääsykokeisiin lukeminen. Ainut vain, että olen täysin hukassa elämäni suhteen tällä hetkellä. En tiedä yhtään minne olen hakemassa lukion jälkeen. Mutta uskon, että se selviää jossain vaiheessa.. toivottavasti.

Kirjoitustyylini vaihtelee. Jotenkin väkisin kirjoituksestani tulee kirjakieltä, mutta murrekin tulee kyllä näkyviin varmasti joissakin postauksissa.  Tämä näin välihuomiona.

Aloin seurustelemaan nuorena, olin 15-vuotias. Exäni oli veljeni paras ystävä ja minua kahdeksan vuotta vanhempi. Monet vastustivatkin suhdettamme melko vahvasti (esim. vanhempani, veljeni ja hänen nykyinen vaimonsa), mutta taistelin ja pidin pääni. Ollessani 17.v. menimme kihloihin. Kaikki oli hyvin.
Olin kesät ja pidemmät lomani exäni luona. Elimme siis kaukosuhteessa, välimatkaa oli lähemmäs 400 km. Kuitenkin moni asia muuttui, kun täytin 18. Viikonloppuisin aloin käymään baareissa ja en jaksanut enää samalla tavalla panostaa suhteeseemme. Koulu lisäsi paineita, sillä kirjoitukset alkoivat. Riitelimme n. puoli vuotta lähes tulkoon joka päivä. Välillä oli hyviä hetkiä ja kaikki tuntui toimivan.

Kuitenkin epäilin koko ajan omia tunteitani. Halusin mennä ja olla vapaa. Näin ollen teinkin monia virheitä, joita en kuitenkaan kadu. Periaatteeni elämässä on olla katumatta tehtyjä tekoja. Enemmän kaduttaa tekemättä jääneet asiat.
Helmikuun alussa tein lopullisen ratkaisun ja erosimme. Nyt opettelen olemaan yksin. En oikeasti osaa olla sinkku tai yksin. Särkynyt sydän ei niin helposti korjaannu, mutta pikku hiljaa yritän päästä eteenpäin. Oma oli päätökseni ja sen kanssa pitää oppia elämään.
En enää ollut onnellinen parisuhteessani. Vaikka rakastan edelleen exääni, en halua palata yhteen. En halua seurustella. Haluan tehdä itse omat valintani tulevaisuuttani ajatellen, enkä mennä toisen ihmisen mukana toiselle puolelle Suomea. Pelkään, että muutaman vuoden päästä tajuaisin inhoavani elämääni ja katuvani, etten elänyt nuorena täysillä. Nyt oloni on paljon parempi. Helpottunut. En ehkä ole nytkään onnellinen, mutta ainakaan minua ei ahdista koko aikaa.

Blogin idea lähtikin juuri tästä sinkkuudesta. Halusin aloittaa jotain uutta, jonkin uuden harrastuksen. Kirjoittaminen on aina ollut minulle mieleistä ja blogimaailma tuntuikin minusta kiehtovalta. Joten tässä sitä ollaan.
Tämä oli tälläinen pikaesittely vain, mutta mieleen tulevia kysymyksiä saa jättää kommenttiboxiin. :)

Kerro miltä se tuntuu
kun irti päästää
kerro miltä se tuntuu
kun ei mitään pelkää

kuvat: weheartit.com