once again I cannot sleep

Olen ollut kovin hiljaa viime kuukaudet. Moni asia on muuttunut ja kuitenkin pysynyt samana. Asun tällä hetkellä siskoni luona ja käyn töissä. Muutan elokuun alussa omaan asuntooni ja syyskuussa alkavat opiskelut. Lisäksi olin juuri kaksi viikkoa Saksassa, tulin maanantaina kotiin.
Ihmissuhdeasiat ovat tavallaan samassa jamassa. Erosta on kohta puoli vuotta, välillä mietityttää teinkö väärän päätöksen.. Tehty mikä tehty, takaisin paluuta ei ole ja en sitä tahdokaan. Ihan ilman miehiä en kuitenkaan ole ollut, yksi väärän ihmisen kanssa pussailu päättäreissä ja yksi suhde täysin väärään ihmiseen. No, tämä suhde on menossa edelleen, eikä lopu varmaan hetkeen. Täysin mahdoton tilanne, täysin mahdoton suhde ja täysin mahdottomia tapaamisia... Kaikkeen sitä pitääkin itsensä sekottaa, mutta minkäs sitä ihminen tunteilleen mahtaa.

Lupaan palailla paremmalla ajalla uudestaan. Postausideoita on ja kirjoitusintoakin ehkä löytyy. :) Jee, kolme lukijaakin näyttää olevan! Tervetuloa seuraamaan ja anteeksi, että olen kovin hiljainen ollut. Elämä alkaa nyt olemaan kuitenkin järjestyksessä ja aion jatkaa tuon aloittamani haasteen loppuun tässä muiden postausten ohella. :)

yhdeksän rakkautta

09. Rakastan bilettämistä, juhlimista, tanssimista, juomista ja niitä unohtumattomia, hieman typeriä juttuja ystävieni kanssa. Rankka duuni vaati rankat huvit. Lähes joka viikonloppu olen joko pe- tai la-iltana liikenteessä parin ystäväni kanssa. Joskus sekä pe- että la-iltana. Rakastan sitä huoletonta fiilistä, menemistä juuri sen hetkisten tunteiden mukana..

 
08. Sähköpostit, tekstiviestit, puhelut, kirjeet.. Yksinkertaisesti rakastan (riippuen tietenkin hieman sisällöstä...). Mutta varsinkin sp:t tietyltä henkilöltä ja se viaton flirttailu niissä saavat minut aina hyvälle tuulelle.

07. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Pitkästä aikaa olen aloittanut runojen kirjoittamisen ja se helpottaa monien asioiden prosessointia. Kirjojen lukeminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle ja lähinnä painottunut koulukirjojen pänttäämiseen kirjoitusten takia. Mutta kesällä haluan lukea paljon kirjoja ja olen jo tehnyt listaa niistä. Yläasteaikoina saatoin lukea viikossa kevyesti monta kirjaa, mutta silloin minulla olikin enemmän vapaata aikaa.

06. Vaatteet, kosmetiikka, kynsilakat, hiusten laittaminen.. Turhamaista ehkä, mutta tekee silti olon hyväksi ja onnelliseksi. En näin lukulomalla ole hirveästi jaksanut panostaa ulkonäkööni, kotona ollessa se tuntuu niin turhalta. Mutta kouluun ja kotoa poistuessa tykkään meikata (tosin yleensä se on vain meikkivoide+puuteri+ripsari+huulirasva) ja jotenkin edes panostaa siihen, miltä näytän. Viime aikoina olen innostunut kynsien laittamisesta ja nyt onkin menossa omien kynsien kasvattamisprojekti.

05. Rakastan ruokaa ja kiinalainen on ehdottomasti yksi suosikeistani. Tästä voisin kirjoittaa paljonkin, mutta uskon että tämän toteaminen riittää.

04. Rakastan haaveilla ja unelmoida monenlaisista asioista. Seurustellessani haaveilin usein naimisiinmenosta ja lapsista, omasta omakotitalosta ja yhteisestä elämästä muutenkin. Nykyään haaveeni painottuvat matkustelemiseen, sen opiskelupaikan keksimiseen, erilaisiin kokemuksiin yms.

03. Eläimet ovat olleet minulle aina tärkeitä. Meillä on ollut yleensä aina kissoja, mutta muutettuamme uuteen taloon porukat eivät tahtoneet lemmikkiä enää. Mutta siskoni koira ja kaksi kissaa ovat minulle hyvin rakkaita ja heitä usein hoidankin. Haluaisin jossain vaiheessa itselleni koiran ja myös kissoja.

02. Mitäpä elämä olisi ilman ystäviä? Ilman heitä en osaisi elää, en voisi. He tukevat, auttavat ja hyväksyvät minut juuri tällaisena kuin olen. Kiitos. ♥

01. Perhe on minulle kaikista tärkein. ♥ Vanhempani, sisarukseni, heidän puolisonsa (hmm... lukuunottamatta yhtä) ja heidän lapsensa. Erityisen tärkeitä ovat juurikin veljieni lapset, joita on tällä hetkellä kolme. Vanhimalla veljelläni yksi, ja toisella veljellä kaksi. Elokuussa minusta tulee 4xtäti, kun toiseksi vanhin veljeni saa kolmannen lapsen.


--------

Niistä treffeistä muuten. Nähtiin torstaina tämän pojan kanssa. Hengailtiin yhdessä noin viitisen tuntia, ajeltiin ja käytiin kävelemässä. Itselläni oli lähinnä kaverifiilis, mutta mukavaa oli. Halattiin pari kertaa, mutta mitään ihmeempää ei tapahtunut. Ihan kiva päivä oli kuitenkin. :)

(kuvat jälleen wehearit.com)

ten secrets

 

Nää nyt on vähän tällaisia juttuja vain, ei mitään ihmeellisempiä salaisuuksia. Kuvat weheatit.com:sta. 

10. Olen kirjoittanut runoja 13-vuotiaasta lähtien. Yläasteella ollessa kirjoitin päivittäin, mutta lukion alkaessa kirjoittaminen väheni. Nyt olen aloittanut harrastuksen uudelleen. Se on helpoin tapa minulle purkaa tietynlaiset tunteet pois mielestä.
Kirjoitan runoja nettiin tuntemattomien ihmisten luettavaksi ja kommentoitavaksi. Tutuilleni en runoja halua näyttää. Ne ovat liian henkilökohtaisia tietyllä tavalla.

09. Minulla on 3 sisarusta; kaksi isoveljeä ja yksi isosisko.

08. En yleensä vihaa ihmisiä. Minulla ei ole mielestäni oikeutta tuomita ihmisiä ja yritän hyväksyä ihmiset sellaisenaan kuin he ovat. Toki on ihmisiä, joista en pidä. Mutta pyrin olemaan vihaamatta. Ainut ihminen, jota oikeasti vihaan on (toiseksi vanhimman) veljen vaimoni. Syitä on lukuisia ja niitä en ryhdy täällä luettelemaan.

07. Olen bi-seksuaali ja omaan vahvat mielipiteet seksuaalivähemmistöihin liittyvissä asioissa.

06. Maanantaina alkaa haku yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Minulla ei ole mitään tietoakaan minne haen.

05. En ole vielä aloittanutkaan historian kirjoituksiin lukemista. Kirjoituksethan ovat 16. maaliskuuta.... Lupaan aloittaa nyt vkl.

04. En ole lukion aikana saanut yhtään kymppiä todistukseen. Ainoat kymppini olen lukion aikana saanut äidinkielen puheista ja esitelmistä. Minulla on elämässäni aina ollut tärkeimpiä asioita kuin opiskelu. Mielestäni on melko surullista, jos elämä koostuu vain lukemisesta ja koulusta.

03. Olen herkkä. Hyvin herkkä. Itkeminen on minulle luonnollinen reaktio ilmaista tunteita, enkä voi sille mitään. Kyyneleet vain tulevat.

02. Mua ärsyttää sellainen pelaaminen miesten ja naisten välillä. Minä en vain jaksa sitä. Mua se lähinnä vain rasittaa ja ärsyttää, jos pitää miettiä, että "en voi vielä lähettää viestiä, kun se ajattelee sit et oon liian helppo ja epätoivoinen". Minähän laitan viestiä silloin kun haluan!

01. Olin suunnitellut elämäni täysin ja nyt niitä suunnitelmia ei sitten enää ole. 


edit//  Muokkasin hieman ulkoasua erinäköiseksi, nyt tää on vähän keväisempi! :)

10 day - YOU - challenge

Huomenna aloitetaan siis kymmenellä salaisuudella tällainen juttu. Ai niin, nykyään mulla on myös kamera käytettävissä, joten oma ottamia kuviakin on tähän haasteeseen liittyen tulossa.

(kuva: weheartit.com)

god makes no mistakes

 

Viime aikoina olen löytänyt itsestäni uuden puolen. Olen ollut muutama vuosi sitten hyvinkin aktiivisesti mukana paikallisen seurakunnan toiminnassa, mm. isosen ja kerhonohjaajana. Lisäksi olen osallistunut jumalanpalveluksiin kolehdinkerääjänä, lukijana tai ollut ovella toivottamassa ihmisiä tervetulleeksi samalla jakaen käsiohjelmia ja virsikirjoja. Kuitenkaan en ole uskonut.

Minut tuntevat ihmiset tietävät, että pappia minusta ei saisi tekemälläkään. Yläasteella kiinnostuin uskonnosta oikeastaan vain opettajan takia. Sellainen mukava, alle 30-vuotias mies, jonka kanssa tuli monenlaista juttua heitettyä. Halusin näyttää olevani hyvä hänen opettamassaan aineessa ja pingotinkin ainoan kymppini päättötodistukseen juuri uskonnosta. 

Lukioon mennessä olin miettinyt teologian opiskelua ja sitä, että minusta tulisi isona uskonnon opettaja. Kaksi vuotta lukiossa oltuani olinkin suunnitellut kurssit ja kirjoitettavat aineet sopiviksi, jotta voisin hakea lukemaan teologiaa. Mutta sitten jossain vaiheessa tapahtui jotain.

Viime kesänä olin ex-poikaystäväni luona. Kaikki oli hyvin ja olin suunnitellut hakevani exäni asuinpaikalle yliopistoon teologiaa lukemaan. Varavaihtoehtoja en ollut vielä katsellut, mutta siltä alueelta uskoin löytäväni jotain muutakin mielenkiintoista. 

Täytin kesän lopulla 18 ja palasin takaisin kotiin, sillä lukio-opinnot jatkuisivat. Yhtäkkiä en enää ollutkaan niin varma mitä haluan jatkossa tehdä. En edes tiedä mitä tapahtui. Ehkä ymmärsin, etten tahdokaan olla VAIN yhden miehen kanssa koko loppu elämääni, vaikka olin suunnitellut meneväni naimisiin 22-vuotiaana juurikin exäni kanssa. Kaikki oli suunniteltu valmiiksi, ehkä liiankin valmiiksi. Ehkä pintaan nousi se kapinahenki, mikä on persoonalleni varsin tuttua. Kapinoin jopa omia suunnitelmiani vastaan. 

Mutta alunperin olin kirjoittamassa uskosta. Siitä, että vaikeina hetkinä se on itselläni voimakkaimmillaan kuin ikinä aiemmin. Nyt minulla on ollut syytä rukoilla. Uskon, että tätä maailmaa ohjaa jokin suurempi voima. Tämä kaikki ei ole voinut syntyä sattumalta. Uskon, että on olemassa kohtalo, joka ohjaa elämäämme. 

voit olla yksin, et oo ainoo

Mulla on tiedossa treffit tällä viikolla! Jeejee!

Ajankohta on vielä auki, mutta luultavammin joko keskiviikkona tai torstaina. Mullehan nyt tietenkin passaa kumpi päivä tahansa, elämää kun ei hirveästi tällä hetkellä ole. Mutta jotten vaikuttaisi liian helpolta, niin totesin että katsellaan lähempänä miten noi mun aikataulut menee.

Siis mitkä aikataulut? Mun elämä koostuu tällä hetkellä aikalailla päivittäin lukemisesta (sitähän ei kerrota, etten oikeasti ole lukenut lauantaina, enkä sunnuntaina.. enkä tänäänkään), välillä kavereiden kanssa kahvittelusta ja koululla silloin tällöin käymisestä. Tämän viikot hurjat suunnitelmat on lukea kaksi ja puoli kirjaa uskontoa, käydä enkun ja uskonnon korotustenteissä ja muuten vain olla kotona. Niin ja ne treffit! Mutta joo, ei mulla mitään aikatauluja ole näin lukulomalla.

minä ihailin ihastumista, minä rakastin rakastumista

En kuitenkaan halua seurustella. En halua uutta poikaystävää. Olen tuntenut tämän treffikumppanini muutaman vuoden ajan ja ollut häneen aikoinaan kovinkin ihastunut. Mutta nyt en ihastusta tunne, mutta haluan tämän pojan nähdä. Pitää hauskaa ja näin. Seurustelua en tahdo, enkä ole sellaiseen valmis vielä pitkään aikaan.

Mutta jotain piristystä tähän elämään on saatava mieluiten aika pian.

Blogvin

Seuraa blogiani Blogvinin avulla.

Lisäilin blogin tonne Blogviniin, kun ite ainakin tykkään sen kautta seurailla. Jos et ole ennen käyttänyt, niin kannattaa tutustua! :) Todella helppokäyttöinen ja kätevä.

joka päivä pelkkä muodollisuus, vaiko sitten uusi mahdollisuus

Pieni esittely olisi varmaan paikallaan nyt, kun ensimmäistä postausta kirjoitan. Haluan kuitenkin pysyä suhteellisen anonyyminä, joten kovin henkilökohtaisiin asioihin en mene. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan melko avoimesti elämästäni, mutta jätän tiettyjä faktoja kertomatta. Naamaani ei myöskään ainakaan heti tulla näkemään, syynä yksinkertaisesti se, ettei minulla ole kameraa tällä hetkellä. Joten blogin kuvat ovat yleensä otettu jostain päin internettiä, merkkaan sit copyt aina kuvien lähettyville.

Olen 18-vuotias nuori nainen, joka käy lukiota viimeistä vuotta. Toisin sanoen koulu on jo ohi, mutta kirjoituksiin valmistautuminen on menossa. Niiden jälkeen alkaakin töissä käyminen ja pääsykokeisiin lukeminen. Ainut vain, että olen täysin hukassa elämäni suhteen tällä hetkellä. En tiedä yhtään minne olen hakemassa lukion jälkeen. Mutta uskon, että se selviää jossain vaiheessa.. toivottavasti.

Kirjoitustyylini vaihtelee. Jotenkin väkisin kirjoituksestani tulee kirjakieltä, mutta murrekin tulee kyllä näkyviin varmasti joissakin postauksissa.  Tämä näin välihuomiona.

Aloin seurustelemaan nuorena, olin 15-vuotias. Exäni oli veljeni paras ystävä ja minua kahdeksan vuotta vanhempi. Monet vastustivatkin suhdettamme melko vahvasti (esim. vanhempani, veljeni ja hänen nykyinen vaimonsa), mutta taistelin ja pidin pääni. Ollessani 17.v. menimme kihloihin. Kaikki oli hyvin.
Olin kesät ja pidemmät lomani exäni luona. Elimme siis kaukosuhteessa, välimatkaa oli lähemmäs 400 km. Kuitenkin moni asia muuttui, kun täytin 18. Viikonloppuisin aloin käymään baareissa ja en jaksanut enää samalla tavalla panostaa suhteeseemme. Koulu lisäsi paineita, sillä kirjoitukset alkoivat. Riitelimme n. puoli vuotta lähes tulkoon joka päivä. Välillä oli hyviä hetkiä ja kaikki tuntui toimivan.

Kuitenkin epäilin koko ajan omia tunteitani. Halusin mennä ja olla vapaa. Näin ollen teinkin monia virheitä, joita en kuitenkaan kadu. Periaatteeni elämässä on olla katumatta tehtyjä tekoja. Enemmän kaduttaa tekemättä jääneet asiat.
Helmikuun alussa tein lopullisen ratkaisun ja erosimme. Nyt opettelen olemaan yksin. En oikeasti osaa olla sinkku tai yksin. Särkynyt sydän ei niin helposti korjaannu, mutta pikku hiljaa yritän päästä eteenpäin. Oma oli päätökseni ja sen kanssa pitää oppia elämään.
En enää ollut onnellinen parisuhteessani. Vaikka rakastan edelleen exääni, en halua palata yhteen. En halua seurustella. Haluan tehdä itse omat valintani tulevaisuuttani ajatellen, enkä mennä toisen ihmisen mukana toiselle puolelle Suomea. Pelkään, että muutaman vuoden päästä tajuaisin inhoavani elämääni ja katuvani, etten elänyt nuorena täysillä. Nyt oloni on paljon parempi. Helpottunut. En ehkä ole nytkään onnellinen, mutta ainakaan minua ei ahdista koko aikaa.

Blogin idea lähtikin juuri tästä sinkkuudesta. Halusin aloittaa jotain uutta, jonkin uuden harrastuksen. Kirjoittaminen on aina ollut minulle mieleistä ja blogimaailma tuntuikin minusta kiehtovalta. Joten tässä sitä ollaan.
Tämä oli tälläinen pikaesittely vain, mutta mieleen tulevia kysymyksiä saa jättää kommenttiboxiin. :)

Kerro miltä se tuntuu
kun irti päästää
kerro miltä se tuntuu
kun ei mitään pelkää

kuvat: weheartit.com